login


Kuva: Pohjois-Savon pelastuslaitoksen palomuseon kokoelmat

Se menee ohi! - Sammutustehtävissä OY Gust Raninin myllyn palossa Kuopiossa


Kuva: Pohjois-Savon pelastuslaitoksen palomuseon kokoelmat

Ajattelin, että tämmöistäkö tämä kaupunkitulipalo on - kolmen tuuman letkulla vaan ikkunasta vettä sisään! Päällikkökin tuli paikalle ja käski ampua ikkunasta sisään eikä seiniä pitkin kuin maalla. Muutamia sotilaita tuli paikalle, ottivat minulta letkun ja varoitin: ottakaa tiukasti kiinni! Sotilaat kuitenkin lentivät selälleen. Sitten minut komennettiin tikkaita pitkin katolle ja paloluukulle. Siellä ylhäällä yksi kaveri istui kahareisin katolla naamari kasvoillaan, ja tälle harmittelin kun ei tullut otettua omaa hengityssuojainta mukaan, yritin sitten samalla hengitellä letkun sivusta. Kaveri nousi ylös ja lähtikin yhtäkkiä vierimään kattoa alas, oli ilmeisesti hengitellyt savukaasuja istuessaan kun ei tuo suodatin kovin suojannut. Muut pojat saivat onneksi kiinni ja kaveri vietiin sairaalaan.

Sitten viljasiilo alkoi palamaan ja tuprautteli myrkyllistä keltaista savua. Miehet kävivät vuorotellen rappuja pitkin pari kerrosta alempana hengittelemässä puhtaampaa ilmaa. Sitten ihmeteltiin mihin Pena jäi? Sehän löytyi istumasta sieltä rapusta ihan sekaisin. Sekin vietiin sairaalaan.

Säkkirännissä paloi joku puukappale. Käskivät minua pudottamaan sen alas. Ränniä pitkin kävelin. Sitten tuli huono olo ja menin alas halkopinon viereen oksentamaan. Mene asemalle lepäämään, sanottiin. Minua lähdettiin viemään ambulanssilla. Tuntui, että auto menee välillä etuperin ja välillä takaperin. Minutkin vietiin sairaalaan sitten heti ensimmäisestä tulipalosta! Sain siellä jonkin ruiskeen. Muistan miten palelsi kauheasti ja oli kylmä koko ajan. Puolenyön maissa pääsin asemalle takaisin ja menin suoraan saunaan. Lehdestä seuraavana päivänä näki lukea vain otsikot. Onkohan nyt näkö mennyt vai mitä, ihmettelin. Kysyin mestari Lehtiseltä mistä oikein on kyse. Hän vain vastasi, ”mulle kävi Kotkassa kerran niin, se menee ohi!”.

Näin muistelee veteraanipalomies Hannu Jalkanen ensimmäistä sammutustehtäväänsä vuonna 1956 Ranisen myllyn suurpalossa Kuopion satama-alueella. 1950- luvun alku oli Kuopiossa suurten teollisuus- ja ullakkopalojen aikaa. Niiden myötävaikutuksella palokalustoa saatiin uusittua ja mm. vuonna 1954 hankittu konetikasauto Fargo sekä Sisun säiliöauto uudenaikaisine varusteineen osoittivat tarpeellisuutensa myös Ranisen myllyn palossa.

Palomiesten henkilökohtaiset varusteet olivat ajanmukaiset. Päälle vedettiin villakankainen palveluspuku, kenties kumitakilla vahvistettuna ja jalkoja suojasivat nahkasaappaat. Metalliset sodan alla hankitut kypärät päästivät vettä ja joskus jopa kekäleitä niskaan ja johtivat sähköä ja lämpöä. Henkilökohtaisina suojavarusteina kaikilla oli ns. häkäpärstä eli naamari ja aktiivihiilisuodatin, joita oli ryhdytty hankkimaan 1920- luvulla. Happilaitteita palokunnassa oli jo puolenkymmentä sekä 2kpl ensimmäisiä suomalaisvalmisteisia paineilmalaitteita, Ilmareita. Niiden yksi 4,5 litran 150bar pullo, johon mahtui 700l ilmaa, antoi toiminta-aikaa alle 15 minuuttia. Pääosa miehistä työskentelikin ilman näitä laitteita, joko henkilökohtaisella suodattimella ja naamarilla varustettuna tai ilman mitään suojainta.

Muutamalla happi- ja savusukelluslaitteella ei suurpaloissa ollut merkittävää hyötyä. Raninin myllyn palossa tämä tuli harvinaisen selväksi. Kaikkiaan neljä palomiestä vietin sairaalaan sammutustyön aikana palokaasuille ja savulle altistumisen takia. Myöhemmin vuonna 1954 palokuntaan saatiin ensimmäiset kaksipulloiset Dräger PA30- laitteet, joiden toiminta-aika oli noin puoli tuntia. Vuoteen 1960 mennessä näitä laitteita oli jo 8kpl ja happilaitteita saman verran eli 8kpl. Vähitellen savua ei enää siedetty eikä sille siedätetty ja suojautumisen tärkeys ymmärrettiin.